maanantai 30. syyskuuta 2013

jostainhan se on taas alotettava...

Mie siis oon tässä näiden kahden oman tekeleeni kanssa yrittänyt harrastaa ompeluita... vaihtelevalla menestyksellä. Valmistakin on tullut, mutta vaatekappaleiden kuvaaminen on ollut vissiin ylivoimaisen vaikeaa... (tai sit mie vaan oon laiska...epäilen jälkimmäistä). Muutama pitkäaikainenkin ompelus tuli valmiiksi ja meijän mamma sai uusia työpaitoja (niistä yllättäen ei oo kuvaa).

Mutta sitten niitä kuvattuja, nämä nyt sattuu kaikki olemaan mallia hattu/pipontekele.

Törötiina ja pikku apina saivat omat piponsa Sampsukan löytökorin aarteista. Isommalla Onerva-trikoota ja pienemmällä Onerva-joustista. Onerva on Sanni Takkisen suunnittelema ihastuttava kuosi. Nyt harmittaa etten ihastunut ko. kuosiin silloin kun sitä joustiksena sai :(.












 

Sittenpä myö käytiin männä viikonloppuna pyörähtämässä Savossa. Varsinainen syy sinne menoon oli häät mutta yhtä tärkeää oli käydä moikkaamassa rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Erityisesti odotin että nähtäisiin meidän pikkuapinan ikätoveri <3.


Ihastuttava pikkuneiti sai päälle lämmikettä kylmiin syyssäihin. Kimperin PupuLove-neulos on kerrassaan hurmaavaa ja siitä tämä pikkuinen sai myssyn (kaavana OB:stä höpönassu). Kanttaukset resorilla (valkoinen kaapin uumenista ja oranssi Käpyseltä, sävy mandariini). Myssystä tuli tosi kiva, pitänee tehdä omalle apinallekin.








Toinen myssytin oli myöskin kaavansa saanut OB:stä nyt vuorossa Muraveinik. Tämän myssyn istuvuus jännitti kovasti, sillä olen FB:n käsityöryhmästä lukenut että useat ovat joutuneet kovallakin kädellä muokkaamaan tätä kaavaa. Neidon päähän kuitenkin passasi loistavasti. Kankaana Majapuun ihana Omenakukka-neulos. Jäännöspaloista vielä ihanat Omenakukka-tumput neitosen käsiä lämmittämään.





Häälahjat oli tällä kertaa ostettuja, mutta hääparin pikkuista poikaa muistettiin käsitöin. Lahjaan paketoitiin Apila-pyyhkeet vanhemmille, joten poitsu sai apilansa lippapipon muodossa. Musta apilafrotee on ostettu muistaakseni KVK:sta, sisäpuoli kelta-valkoista pilkkua (ehkä Eurokankaasta?). Pipotin on kaavailtu ihan itse summamutikalla. Yksivuotiaan poitsun päänkokoa oli hankala arpoa, joten tein pienemmän kuin tekisin meidän Törötiinalle, toivottavasti ei herra huku pipon sisään. Lippaversiota oli haastava kuvata, varsinkin kun se on musta...






 Tällaisia kuulumisia siis tällä kertaa. Muuten menee ihan jees ;) neidot kasvaa ja syksy puskee päälle! Nyt vaan kone surraamaan että saan itelleni (ja mammalle) syksygarderoobia valmiiks... niin vissiin ;)

1 kommentti:

  1. Lapsenvahti tulee kolmen viikon päästä käymään, niin ehdit ompelee ;D

    VastaaPoista

morjens ja kiitos kommenteistasi!