Sitten sain hetken hengähtää ja hörpätä vettä. Jostain kumman syystä miulle naurettiin kun pyysin että ottaisin lasillisen valkoviiniä :) Seuraavaksi silmäni sidottiin ja minun piti lähteä pitämään esittelyä...?! Joo-o todellakin silmät sidottuna tunnustelin että mitähän tässä esitellään (ja kuulemma kieliäkin olisi pitänyt puhua... hablo un poco español pero no muy bien). Vauva siellä odotteli vaippaansa (kesto sellaista). Ja sitten alkoi pukemisrumba... Kumma juttu miten ne pikkuvauva-asiat tulee tuolta takaraivosta: pimeässä voi löytää ja tunnistaa erinäiset vaatekappaleet ja saada ne oikeassa järjestyksessä sekä ihan sävysävyyn mätsämään vauvan päälle. Muutamat lelut piti tunnistaa myös ja sitten vuorossa olikin haastavin osio... minua odotti pötkylä.
Onnistuneesti sain sen avattua ja tulkittua kantoliinaksi. Silmät sokkona sidoin liinan (älä vaan kysy millä sidonnalla, mutta vissiin se meni ihan oikein...) ja järjestelin vauvan kyytiin. Tästä kaikesta otettiin kyllä kuvia mutta niitä en ole vielä nähnyt, jos saan ne käsiini niin lupaan laittaa tännekin muutaman.
Kestovaippa ja kantoliina lähtivät meille kotiin mukaan. Ja kuulemma olin läpäissyt testin että olen valmis jälleen tositoimiin jahka "kakkonen" päättää saapua. Lisäksi ihanat työkaverit olivat hankkineet minulle lahjakortin jalkahoitoon, jonne meinaan sitten kesän lopulla suunnata hengähdystauolle hemmoteltavaksi.
Tämän viikon maanantaina oli viimeinen työpäivä (tai viimeiset 2 tuntia). Sen jälkeen suuntasin kulkuni renkaanvaihtoon ja kaupungille. Auringonpaisteessa nautin lounaspatongin sekä kesän ensimmäisen pehmiksen. Tästäpä on hyvä aloittaa sitten se kauan odotettu mammaloma. Toukokuu tuo tulleessaan äiti-tytär-päiviä ja uusia tuulia, tiedä vaikka "kakkonenkin" päättäisi tulla toukokuussa.
