Sisarusrakkautta!

Miulla on aivan huikea isoveli! Omat taistelumme ollaan silloin joskus pienenä käyty ja osumia on tullut puolin ja toisin ;) Kuitenkin tiesin aina (ja tiedän edelleen) että veljeeni voin luottaa kuin vuoreen.  400 km välimatka omalla tavallaan lujittaa meijän sidettä vaikkakin onhan se tympeetä kun ei voi nähdä niin usein kun haluaisi. Monenlaista ollaan koettu yhdessä ja erikseen: on lapsia, puolisoita, omia koteja; ja siinä ohessa ollaan kasvettu isoiksi.

"Kuule hei, joko me ollaan aikuisia?" Puolitoista vuotta sitten serkkuni rippijuhlissa, hänen ystävänsä suureen ääneen juttelivat että "No miltä nyt tuntuu H kun sie oot aikuinen?". Istuin sohvalla vieressä kuuntelemassa ja naurahdin neitokaisille olevani 25 vuotias, ammattiin valmistunut, naimisissa ja raskaana oleva ihminen enkä koe olevani aikuinen, joten teillä vissiin ihan hetken verran on vielä matkaa jälellä... Joten jos tähän päivään palataan niin koen olevani enemmän aikuinen kuin tuolloin puolitoista vuotta sitten, mutta en silti vielä lähimainhalmeinkaan aikuinen.



         




"Hei kuule, joko me ollaan aikuisia?"
 Niin se vaan koitti sekin päivä että Rakas veljeni täytti viime viikolla isoja numeroita 3 ja 0. No miullahan ei ollu rahallisia rahkeita osallistua lahjaan, joten tein sitä mitä osaan... Kuitenkin lahjan teemassa pysyen.

Oma aikansahan siinä meni kun ompelin paidan ja vielä koristelin sen, mutta vaikka ite sanonkin niin aika siisti siitä kyllä tuli. Nyt vain tahon nähdä sen kontrabasson livenä, kun jouduin netistä metsästämään kuvaa että sain lopputulemaksi tämän. Ei se raha vaan se R A K K A U S!

















Niin siitä aikuisuudesta vielä... Olin joskus pikkulikkana tiiraillut päikkärin ikkunasta isojen puolelle veljeäni etsien ja hänet nähtyäni olin huokaissut "tuolla on miun kultarakas veliveikkonen". Tämän lausahduksen allekirjoitan vahvasti edelleenkin. Eli ei me taideta olla aikuisia, en ainakaan mie, EN IKINÄ!

                                             kultarakas veliveikkonen, tää on siulle!

isät ja tyttäret ;)

 

Isien ja tyttärien välistä kemiaa ei voi kun ihmetellä, ainakin meidän perheessä. Näitä ihania hetkiä pääsin itse todistamaan ja toisaalta kokemaan tässä viimeisten parin kuukauden aikana.






Palataan ensin joulun aikaan, kun Törötiinan isi lomaili töistä pidemmän pätkän (osittain omasta tahdosta osin pakon sanelemana). Mukavaa vaihtelua tuli arkeen 2 1/2 viikon ajan kun ei oltukaan Törön kanssa päiviä kaksistaan. Oli ihanaa katsella kuinka sekä isä että tytär nauttivat toistensa seurasta.

Enkä voi kyllä kieltää etteikö miustakin ois ollu mukavaa
touhuta yhdessä koko perheellä.

 

                                                                                

 Kuvista voi nähdä ilon ja riemun.

Yhdessäoloa, naurua ja riemua, lisäksi vielä käytiin pitkästä aikaa perheen kesken reissussa; moikkaamassa Tampereella ihania ystäviä (Törön kummeja sekä heidän ihania tyttöjään, joista toinen on kummityttömme).

Matka oli pienelle pitkä varsinkin kun ensimmäistä kertaa elämässään kävi niin että päiväunet jäivät väliin... noh pyynikillä mäenlaskussa olikin sitten väsynyt pieni matkalainen.


Aikansa neiti nukkui ja sitten mäenlaskuun.

Näiden touhuneitien (ja sen yhden vähän isomman neidin) kanssa aika menikin hurahtaen.

Isit antoivat meille äideille vapaaillan, joka olikin ihanaa vaihtelua ;)








Vielä lähtösuukot kummitädille ja -sedälle ja sitten kotia kohti. Äiti sai rauhassa ajella kotiin kun isi viihdytti Törötiinaa ennen päiväruokaa ja aah! päiväunia. Ihana reissu!










Sitten takaisin otsikon aiheeseen isät ja tyttäret...

Toissa viikonloppuna sain itse sitten kokea isä-tytär-fiilistä, kun vein Törötiinan mummin hoiviin ja ukin nappasin matkaani remppahommiin. Kellarissa iskän kanssa nikkaroitiin projekteja: 1. Törön huoneeseen tulevien pöydän ja tuolien kunnostus; 2. sisustustikkaita meille makkariin (tulipa tuossa sellainen olo että ne ois saatava...). Kaiken kaikkiaan hauskaa oli. Iskä neuvoi ja minä tyttö hioin ohjeiden mukaan. On ihanaa olla isäni tytär (ja tietysti myös tasapuolisuuden nimissä myös äitini tytär)!  Tähän tulis kuva meistä mutta sellasta ei löydy miun arkistoista...(koska oon ite aina kameran takana).

Reipasta viikon aloitusta kaikille!