arvontaa jälleen

jep jep! osallistu mikäli kiinnostuit ;)

kilipailu!

Tällaiseen kuvakilpaan olen osallistunut, käyhän äänestämässä ;)

näperryksiä

Tämä postaus on otsikkonsa mukaisesti täynnä kaikenlaista näperryksen tuloksena syntynyttä.

Neuvolasta saatavat muoviset neuvolakortin kannet on TYLSIÄ, joten arvelin miekin tahollani kokeilla monessa paikassa vilahtaneita ommeltuja kansia. Näitä on jo useemmat syntyny, menny mm. vauvalahjoina, joten ei löydy kuvaa kaikista. Ensimmäisessä kuvassa on meidän omat norsukuosilla ja lumimarja-sisuksilla. Toiset OogaBooga-kannet meni lahjaksi perheeseen johon syntyi pikkuinen poika isosiskon seuraksi. Molemmissa kansissa ulkokuori on PUL-kangasta ja sisukset puuvillaa, ja kaikista löytyy tuo muovinen KELA-kortti tasku/-t.



Toisessa kuvassa Öttömönkiäis-kuoriset, keltavihreällä sisuksella meni lahjaksi ihanille pikkupojille Turkuun (ja myös vanhemmille). Sieltäkin löytyy taskut KELA-korteille ja ulkokuori on vaippakankaan jämiä. Lisäksi askartelin tuon Made With Love- merkin näkyville, kun useimmiten sen jätän piiloon johonkin koloon/taskuun.




Tällaisia pipotuksia on lähtenyt/on lähtevä maailmalle tämän ompelimon pöydältä.

Oikean alakulman neljän pipon sarja (pilvi, työkalu, konevelour, satumetsä) lähti tuliaisina jyväskylään ihanille ystäville. Kolmeen isoimpaan korvattiin yhdet kuvat heijastimella, ihan jees ;)

Ylärivissä Törötiinan esittelemät pipot meni muskarikaverille (autopipo) ja hänen äipälleen (vihreä kukkapipo ja turkoosi puukuvio).

Violettiraita(velour) taas oli synttärilahja hyvälle ystävälle <3.

Yläkulmaan jäävä vihreä velourpipo meni Törön mummille (kuva on hassu kun mamma sano ettei saa häntä näkyä kuvassa....).

Vasemmassa alareunassa on pino pipoja, joista pilkullinen sekä (kolmantena pinossa oleva) satumetsä oli tilattuja. Sininen pilvipipo reissasi jyväskylään serkkulikalle ja alimmainen odottelee tuolla eteisen lipaston päällä että saisin aikaseksi järjestää vierailun Jyriin ihanaa neitosta ja hänen äippäänsä moikkamaan.

Hupparit kummipojalle Manseen ja omalle Törötiinalle ;) kaavana Ottobre 1/2012 Brum brum.

Vihreä työmaavelour Royal-tuotteelta, resorit kangaslaatikoiden uumenista kuin myös hupun sisus sekä hupun ja taskun reunakaitaleet.


Törölle pusakka Eurokankaan palalaarista löytyneestä collegesta, tätä jäi vielä hurjasti. Hupun sisus omista varastoista kuten resoritkin.






Muutamia paita-housu yökkäreitä on tullut väsättyä, sillä nukutuspuuhissa on yksi häiriötekijä vähemmän kun ei ookaan sitä vetskarilla varustettua haalariyökkäriä.... ;) Raidallinen on Marimekkoa, kangas löytyi tädin kangaskätköstä (kiitos siitä ja tätä kangasta riittää vielä äipänkin yökkäriksi). Peikkokangas (Royal-tuotteelta) oli niin värikästä ja täyttä, että mie en voinu sitä muuhun puvustukseen laittaa kun yökkäriksi (nähköön Törötiina sitten vaikka peikkounia).



Kuten jo aiemmin kertoilin applikoinnin ihmeellisen maailman kiehtovuudesta sisarusrakkautta! -postauksessa niin näissä tuunauksissa on kyseistä taiteenlajia taas toteutettu.
Tuunausta olen harrastanut joko tylsien peruspaitojen piristykseksi tai sitten pieneksi jäävien/epäkäytännöllisten kivojen vaatteiden hyödyntämiseksi/käyttöönottamiseksi (useimmiten bodyja...).


Lindexin valkoinen T-paita sai seurakseen pinkin Nasun. Tämä taisi olla ensimmäinen oikea applikointi ennen sitä veikan kontrabassoa... kupruilee kovasti (niinkuin bassokin) mutta eiköhän tässä opi...



Ja senhän voimmekin todeta katsellessamme norsupaitaa, joka on tuunattu Marimekon raitabodysta (meill kun nuo kyseiset vaatekappaleet jää pitämättä... suosimme paitoja kun Törö itse jo haluaisi mennä potallekin aina silloin tällöin). Norsu kurkkii taskusta (tehty bodyn takapuolilerpakkeesta *toim.huom. "ammattislangi"...heh...) ja tarvittaessa pitää taskua kiinni kärsällään, jottei piilossa olevat aarteet tipahda. Tällä kertaa olin todella tyytyväinen applikointiin, se ei kupruile ja on siistin näköinen. Hyvä mie!



Loppuun vielä katsaus Törötiinan kutreille luoduista pompuloista. Tykkään että saa olla väriä ja mielellään ei ihan joka tytöllä oo samanlaisia ;) lisää nappeja odottaa ompelurasiassa kuminauhoitusta.

Tällä kertaa saa riittää tästä aiheesta, katsellaan taas millon innostun lisäämään uusia/tulevia tuotoksia. Palataan asiaan.

arvonta!

Tällaiseen arvontaan osallistun mie, tervetuloa mukaan koittamaan onnea!

Kevät!

Kaipa se on uskottava että kevät on täällä. Meillä flunssaillaan (kiitos vissiinkin tämän äitin huonosta arviosta lämpötilan ja pukeutumisen suhteen :/...) Mutta että mitäkö meille muuten kuuluu, sitähän sää kysyit. Meille kuuluu menoa ja meininkiä, naurua, itkua, juoksua, laulua eli kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Numeroita ja laskemistakin opetellaan: yksi, kaksi, kolme, neljäs, viisi, kuusi, seitsä... :D Puhettakin tulee minkä neiti vaan ehtii suustaan suoltaa... Välillä saa ihan kippurassa nauraa hänen jutuilleen. Tässäpä muutamia heittoja:




Törötiina ajelee autolla päivisin, kurvaa äitin viereen, nostaa käden pystyyn ja ilmoittaa: Heippa, töihin! Pusu! Tähän äiti vastaa että minnekäs sinä töihin menet? ja vastaus on että Ismaan (prismaan), ja siellä kuulemma tehdään lumitöitä (tämä selvisi viikonloppuna kuopion vierailulla). Kun äiti vielä kysyy että millonkas tulet kotiin, vastaus kuuluu että illalla. Eipähän siinä sitten mitään :D

Tarkkaakin tarkemmat korvat ja käsittämätön muisti rekisteröivät monenlaisia asioita tässä taloudessa. Pääsiäisen aikana Törötiinan suusta alkoi kuulua sanonta: Palataan... ja pian se muuttui muotoon palataan asiaan. Joten tehdäänpä sitten niin :)

Muumit on meillä kovasti IN! Aamu aloitetaan sillä että muumit pitäisi nähdä, onneksi tuskaa helpottaa useat lahjaksi saadut Muumi-kirjat...ne onkin sitten luettu USEASTI!

  

Päivät sujuvat joutuisasti Törötiinaa seuraillessa ja kohta se taitaa kesäkin jo ovella kolkutella... nyt kuitenkin odotellaan niitä kevään lämpimiä kelejä ja etenkin sitä että lämpötila pysyy vuorokauden ympäri plussalla, jolloin lähtisi nuo kinokset tuosta pihalta ja voitaisiin vähentää päälle turattavan ulkovaatteen määrää...

   


Ompeluharrastus on vienyt minut mukanaan täysin, mikäli se ei ole tässä jo aiemmissa postauksissa selvinnyt. Näin ollen olen myös päättänyt että kaupoista ei minun tarvitsisi enää raahata vaatteita Törötiinalle, sikäli mikäli sen voi itse suinkin tehdä. Toki en suinkaan kiellä muita tuomasta meille vaatteita ;) Ulkovaatteet ovat kyllä omalukunsa, mutta näin kesää kohti edettäessä... saas nähdä mitä tuleman pitää.



Omassa mielessä ajoittain pyörii myös ajatuksia siitä että josko tästä harrastuksesta haluaisi tehdä hyvin pientä bisnestäkin... Tällä hetkellä ajatus työelämään paluusta; alkaen työpaikan metsästyksestä ei kovinkaan paljon kutkuttele... muualla kuin kukkarossa. Katsotaan mitä elämä eteen heittää.
 
Yhteisiä harrastuksia meillä Törötiinan kanssa on muskari ja leikkiryhmä, joissa molemmissa tykätään kyllä kovastikin käydä. Molemmissa saadaan laulella, lorutella ja touhuta ihan riittävästi ja näitä hommia yleensä jatketaan myös kotona. Lisäksi ystävien luona vieraillaan aina kun ehditään, pyritään pääsemään ulos leikkimään päivittäin, jne... eli veikkaisin että perusjuttuja näin taaperoperheessä.







Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Pikapuoliin koitan päästää postaamaan niitä KÄSITYÖJUTTUJA, joita todellakin on kertynyt vino pino, kuvia ainakin, mutta kädetön kun olen tuon kuvankäsittelyn tiimoilta, niin hetkinen menee ennenkuin opin käyttämään tämän omenakoneen juitsuja... toivossa on hyvä elää, joten odotan itsekin innolla mitä tuleman pitää... :D

Sisarusrakkautta!

Miulla on aivan huikea isoveli! Omat taistelumme ollaan silloin joskus pienenä käyty ja osumia on tullut puolin ja toisin ;) Kuitenkin tiesin aina (ja tiedän edelleen) että veljeeni voin luottaa kuin vuoreen.  400 km välimatka omalla tavallaan lujittaa meijän sidettä vaikkakin onhan se tympeetä kun ei voi nähdä niin usein kun haluaisi. Monenlaista ollaan koettu yhdessä ja erikseen: on lapsia, puolisoita, omia koteja; ja siinä ohessa ollaan kasvettu isoiksi.

"Kuule hei, joko me ollaan aikuisia?" Puolitoista vuotta sitten serkkuni rippijuhlissa, hänen ystävänsä suureen ääneen juttelivat että "No miltä nyt tuntuu H kun sie oot aikuinen?". Istuin sohvalla vieressä kuuntelemassa ja naurahdin neitokaisille olevani 25 vuotias, ammattiin valmistunut, naimisissa ja raskaana oleva ihminen enkä koe olevani aikuinen, joten teillä vissiin ihan hetken verran on vielä matkaa jälellä... Joten jos tähän päivään palataan niin koen olevani enemmän aikuinen kuin tuolloin puolitoista vuotta sitten, mutta en silti vielä lähimainhalmeinkaan aikuinen.



         




"Hei kuule, joko me ollaan aikuisia?"
 Niin se vaan koitti sekin päivä että Rakas veljeni täytti viime viikolla isoja numeroita 3 ja 0. No miullahan ei ollu rahallisia rahkeita osallistua lahjaan, joten tein sitä mitä osaan... Kuitenkin lahjan teemassa pysyen.

Oma aikansahan siinä meni kun ompelin paidan ja vielä koristelin sen, mutta vaikka ite sanonkin niin aika siisti siitä kyllä tuli. Nyt vain tahon nähdä sen kontrabasson livenä, kun jouduin netistä metsästämään kuvaa että sain lopputulemaksi tämän. Ei se raha vaan se R A K K A U S!

















Niin siitä aikuisuudesta vielä... Olin joskus pikkulikkana tiiraillut päikkärin ikkunasta isojen puolelle veljeäni etsien ja hänet nähtyäni olin huokaissut "tuolla on miun kultarakas veliveikkonen". Tämän lausahduksen allekirjoitan vahvasti edelleenkin. Eli ei me taideta olla aikuisia, en ainakaan mie, EN IKINÄ!

                                             kultarakas veliveikkonen, tää on siulle!

isät ja tyttäret ;)

 

Isien ja tyttärien välistä kemiaa ei voi kun ihmetellä, ainakin meidän perheessä. Näitä ihania hetkiä pääsin itse todistamaan ja toisaalta kokemaan tässä viimeisten parin kuukauden aikana.






Palataan ensin joulun aikaan, kun Törötiinan isi lomaili töistä pidemmän pätkän (osittain omasta tahdosta osin pakon sanelemana). Mukavaa vaihtelua tuli arkeen 2 1/2 viikon ajan kun ei oltukaan Törön kanssa päiviä kaksistaan. Oli ihanaa katsella kuinka sekä isä että tytär nauttivat toistensa seurasta.

Enkä voi kyllä kieltää etteikö miustakin ois ollu mukavaa
touhuta yhdessä koko perheellä.

 

                                                                                

 Kuvista voi nähdä ilon ja riemun.

Yhdessäoloa, naurua ja riemua, lisäksi vielä käytiin pitkästä aikaa perheen kesken reissussa; moikkaamassa Tampereella ihania ystäviä (Törön kummeja sekä heidän ihania tyttöjään, joista toinen on kummityttömme).

Matka oli pienelle pitkä varsinkin kun ensimmäistä kertaa elämässään kävi niin että päiväunet jäivät väliin... noh pyynikillä mäenlaskussa olikin sitten väsynyt pieni matkalainen.


Aikansa neiti nukkui ja sitten mäenlaskuun.

Näiden touhuneitien (ja sen yhden vähän isomman neidin) kanssa aika menikin hurahtaen.

Isit antoivat meille äideille vapaaillan, joka olikin ihanaa vaihtelua ;)








Vielä lähtösuukot kummitädille ja -sedälle ja sitten kotia kohti. Äiti sai rauhassa ajella kotiin kun isi viihdytti Törötiinaa ennen päiväruokaa ja aah! päiväunia. Ihana reissu!










Sitten takaisin otsikon aiheeseen isät ja tyttäret...

Toissa viikonloppuna sain itse sitten kokea isä-tytär-fiilistä, kun vein Törötiinan mummin hoiviin ja ukin nappasin matkaani remppahommiin. Kellarissa iskän kanssa nikkaroitiin projekteja: 1. Törön huoneeseen tulevien pöydän ja tuolien kunnostus; 2. sisustustikkaita meille makkariin (tulipa tuossa sellainen olo että ne ois saatava...). Kaiken kaikkiaan hauskaa oli. Iskä neuvoi ja minä tyttö hioin ohjeiden mukaan. On ihanaa olla isäni tytär (ja tietysti myös tasapuolisuuden nimissä myös äitini tytär)!  Tähän tulis kuva meistä mutta sellasta ei löydy miun arkistoista...(koska oon ite aina kameran takana).

Reipasta viikon aloitusta kaikille!