Kaipa se on uskottava että kevät on täällä. Meillä flunssaillaan (kiitos vissiinkin tämän äitin huonosta arviosta lämpötilan ja pukeutumisen suhteen :/...) Mutta että mitäkö meille muuten kuuluu, sitähän sää kysyit. Meille kuuluu menoa ja meininkiä, naurua, itkua, juoksua, laulua eli kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Numeroita ja laskemistakin opetellaan: yksi, kaksi, kolme, neljäs, viisi, kuusi, seitsä... :D Puhettakin tulee minkä neiti vaan ehtii suustaan suoltaa... Välillä saa ihan kippurassa nauraa hänen jutuilleen. Tässäpä muutamia heittoja:
Törötiina ajelee autolla päivisin, kurvaa äitin viereen, nostaa käden pystyyn ja ilmoittaa: Heippa, töihin! Pusu! Tähän äiti vastaa että minnekäs sinä töihin menet? ja vastaus on että Ismaan (prismaan), ja siellä kuulemma tehdään lumitöitä (tämä selvisi viikonloppuna kuopion vierailulla). Kun äiti vielä kysyy että millonkas tulet kotiin, vastaus kuuluu että illalla. Eipähän siinä sitten mitään :D
Tarkkaakin tarkemmat korvat ja käsittämätön muisti rekisteröivät monenlaisia asioita tässä taloudessa. Pääsiäisen aikana Törötiinan suusta alkoi kuulua sanonta: Palataan... ja pian se muuttui muotoon palataan asiaan. Joten tehdäänpä sitten niin :)
Päivät sujuvat joutuisasti Törötiinaa seuraillessa ja kohta se taitaa kesäkin jo ovella kolkutella... nyt kuitenkin odotellaan niitä kevään lämpimiä kelejä ja etenkin sitä että lämpötila pysyy vuorokauden ympäri plussalla, jolloin lähtisi nuo kinokset tuosta pihalta ja voitaisiin vähentää päälle turattavan ulkovaatteen määrää...
Ompeluharrastus on vienyt minut mukanaan täysin, mikäli se ei ole tässä jo aiemmissa postauksissa selvinnyt. Näin ollen olen myös päättänyt että kaupoista ei minun tarvitsisi enää raahata vaatteita Törötiinalle, sikäli mikäli sen voi itse suinkin tehdä. Toki en suinkaan kiellä muita tuomasta meille vaatteita ;) Ulkovaatteet ovat kyllä omalukunsa, mutta näin kesää kohti edettäessä... saas nähdä mitä tuleman pitää.
Omassa mielessä ajoittain pyörii myös ajatuksia siitä että josko tästä harrastuksesta haluaisi tehdä hyvin pientä bisnestäkin... Tällä hetkellä ajatus työelämään paluusta; alkaen työpaikan metsästyksestä ei kovinkaan paljon kutkuttele... muualla kuin kukkarossa. Katsotaan mitä elämä eteen heittää.
Yhteisiä harrastuksia meillä Törötiinan kanssa on muskari ja leikkiryhmä, joissa molemmissa tykätään kyllä kovastikin käydä. Molemmissa saadaan laulella, lorutella ja touhuta ihan riittävästi ja näitä hommia yleensä jatketaan myös kotona. Lisäksi ystävien luona vieraillaan aina kun ehditään, pyritään pääsemään ulos leikkimään päivittäin, jne... eli veikkaisin että perusjuttuja näin taaperoperheessä.
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Pikapuoliin koitan päästää postaamaan niitä KÄSITYÖJUTTUJA, joita todellakin on kertynyt vino pino, kuvia ainakin, mutta kädetön kun olen tuon kuvankäsittelyn tiimoilta, niin hetkinen menee ennenkuin opin käyttämään tämän omenakoneen juitsuja... toivossa on hyvä elää, joten odotan itsekin innolla mitä tuleman pitää... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
morjens ja kiitos kommenteistasi!