Fiilistellen joulua ja uutta vuotta

Niin se vaan syksy mennä vilahti ja oltiinkin joulussa. Kotiin ei juurikaan joulua laitettu, joten käytiin hakemassa jouluntuntua mummin luota. Pipareiden leivonnassa tärkeintä oli taikinansyönti. Toki ihan yritettiin oikeastikin leipoa...

Aattoa vietettiin mummolassa ja päivän ohjelmaan kuului joulusaunan, Lumiukon ja päiväunien lisäksi tietysti syömistä. Kaikki nauttivat pöydän herkullisista antimista, Törötiina varsinkin ;)

Kohokohta taisi kuitenkin olla lahjojen ilmestyminen joulukuusen juurelle.

Huomaa pohdiskeleva ilme, mitähän tuolla mahtaa olla?!

Ja neiti sanoi: AUTO!!

Mopo testiin ja sitten toisen ison paketin kimppuun...















Sieltähän se auto tulikin!

Ja näin sillä autolla ajetaan (yksi monista tyyleistä).

Touhukas tonttutyttö ukin hellässä huomassa ja kotona iltapuuhissaan.

Pieni Törötiina sai lämpimän pupuhatun joulupaketista, kyllä nyt kelpaakin pulkkailla.

Joulun välipäivinä käytiin myös toisessa mummolassa, jossa tuli käymään Joulupukkikin... neiti tosin katseli vähän aikaa ja totesti että "Ukki". Ja siinäpä se ;) turha on vissiin yrittää hälle uskotella, jotain muuta kuin onkaan. Kuviakin katsellessa Törö ilmoittaa: "Iita, mummi, ukki" ja hänhän siis osaa sanoa myös pukki, joten taitaa neiti tietää mitä puhuu.





Mummin kätköistä löytyi myös korkkaamaton Muumi kahviastiasto. Siitähän se riemu ratkesi ja neitokainen piti kahvikestejä isille ja ukille...

 Kahvikestit ja ehtoisa emäntä.

Uutta vuotta käytiin juhlistamassa ihanien ystävien kanssa ensin kahvittelemalla ja sitten lasten ilotulituksessa. Nämä kaksi kaverusta nauttivat toistensa seurasta suunnattomasti ja sitä ilottelua on ihanaa kyllä seurata. Raketit ei kumpaakaan tuntuneet järkyttävän.

Ja pitihän siellä vaihtaa se uudenvuoden suukkokin.













 Parhaat näkymät taisi olla isin olkapäiltä.

Loppuilta meni meillä Törötiinan kanssa pitkäaikaisen ystävän seurassa. Törö ja Laura-täti touhuili ihan omia juttujaan koko illan ja hyvin tuntui neidit keskenään viihtyvän.

Kuvaharvinaisuus,  yleensä ei allekirjoittanut meidän kameralla otetuissa kuvissa esiinny...

Näillä eväin mentiin 2011 loppun ja 2012 mitä tuoneekaan tullessaan...

Käsitöitä

Ompelukone lepää aina välillä että jaksaa taas kunnolla huristella, tosin nythän ystävänä huristelemassa on laina-/väliaikaissijoitettu Bernette 334D (kiitos tintti). Päätin asettaa itseni uudenvuoden lupauksena kankaanostokieltoon, sillä kaapeista pursuaa ompelemattomia kankaita (tästä suuri kiitos kuuluu ihastuttaville tädeilleni, joiden ompeluinnostuksen olen ilmeisestikin onnistunut imaisemaan itseeni. heillä siis kaappien siivouksessa löytyi ihastuttavia, joskin ehkä retroksi luokiteltavia, kankaita läjäpäin...). Lisäksi on tehty liian helpoksi tuo netistä ostaminen, vaatii huimasti itsekuria että malttaa olla käymättä kurkkimassa mitä ihanuuksia nettipuodeissa on, jottei tule paha mieli kun ei voi tilata. Omia ehdottomia suosikkeja ovat Sampsukka, Royal-tuote, Ikasyr. Jokaisesta löytyy aina jotain ihanaa (veloureita, trikoita, merinovillaa...). Ja kaiken lisäksi Eurokangas ja lähikangaskauppa kangasliike Artex, antavat kyllä myös oman tarjontansa aina ihastuttaa. Varsinkin Nanson kilotrikoot jälkimmäisessä ;). Nyt tässä sitten odotellaan ideoita, inspiraatiota sekä aikaa että ehtisi toteuttaa kaikki ideat.

Kuvista löytyy nyt yhtä sun toista valmistunutta, lisäksi oli paljon muutakin mutta kaikesta ei aina ehdi ottaa kuvaa... joten kunhan niitä joskus saan niin liitän ne valikoimaan ;)

Tässä valloittava kummipoikani Royal-tuote:en työmaa-velourista tehdyissä upouusissa pöksyissä. Räikeä kangas mutta siltikin niin ihana, vielä kun höystin lahkeissa kirkkaan keltaisella resorilla, vyötärölle meni hillitympi tummanruskea.


Samaisesta kankaasta pikkumies sai myös pipon, jota kuvassa kuitenkin esittelee Törötiina (vissiin on serkkupojan piposta jonniin verran kiinnostunut kun sitä kotona yritti koko ajan sovitella...).






Pipojan on tullutkin tehtailtua ihan roppakaupalla. Ennen joulua lähti viisi erilaista yksilöä Järvenpäänhän kiitokseksi monesta suuresta vaatekassista. Ja pitihän näille alkaneille talvikeleille rakennella lämmikettä päähän yhdelle ja toiselle. Tampereen suuntaan lähti lähes kaikki pipot.

 

Tähän vaaleanpunaiseen kääntömalliin applikoin koristukseksi harmaan veloursydämen ja toiselle puolelle herkän valkoisen perhosen. Yllättävän hyvinhän se meni, vaikka itse sanonkin.

Ompelijan innokas pikkumalli testailee pipoja ihan ilman sanomistakin joten kuvien ottaminen on helppoa ;) Pipo,pipo... näin Törötiina totesi myös tästä Maria-tädin piposta, joka on ihanan pehmoista pörrökarvaa (ei mitään hajua kankaan nimestä tai materiaalista) ja kääntöpuolella tummanvihreä trikoo.

Samaista trikoota pääsi myös rakkaan isoveljeni pipon toiselle puolelle, kun se "päällipuoli" sai ylleen reippaan Ottobreen raitatrikoon. Musta-vihreänä tilattu pipo perheen nuorelle miehelle sai päälleen mustan kuoren ja sisus samaa raitaa.

Nämä vihreät pipot kuin myös työmaavelour vaatteet saivat myös kudotut merkit, joko Itsetehty tai Made with love -tekstein.

Nämä kauniit kassit saivat kotinsa myöskin Tampereelta. Ihanat neidot ansaitsevat arvoisensa laukut. Laukut tehty Prismasta ostetuista kangasserveteistä. Sinänsä hauska idea ja helppo oli myös toteuttaa. Aika tarkalleen sai käytettyä koko servetin. Lisäksi kirjailin ompelukoneella tikkaamalla neitosten nimet laukkuihin, jottei kassit mene sekaisin.
























Tietysti piti saada omaankin päähän itsetehty pipo. No siihenhän oli hyvä testailla niitä applikointitaitoja... Tästä se taito karttuu ja toivottavasti kankaatkin kaapissa hupenee. Tiedoksi sitten että meiltä voi odottaa lahjaksi tästedes itsetehtyjä tuotteita...










Tässä nähtyjen lisäksi viimeisen kuukauden saldoon kuuluu autotrikoosta tehty pitkähihainen paita (tummansinisin raglan hihoin), ihanasta Nanson "sydänpuu"trikoosta tehty paita ja trikoot, violetit velourtrikoot sekä kolme ihanaa pipoa Sampsukan  Pupumetsävelourista. Virkkuukoukkukin ehti virkuttamaan ennen joulua ja uuteen kotiin pääsi koreja ja tietysti lippispipo.

Tuolla alakerrassa polttelee uuden Ottobre-lehden kaava-arkit ja ihanuuksia vilistää päässä vaikka kuinka ja monta... niitä odotellessa ;)

ja sitten meillä puhutaan...

Hämmentävää huomata kuinka tyyppi, joka vasta oli vauva, kulkee ympäri kämppää, kantaa nukkea ja hokee "vauva, vauva". Tämä ei suinkaan ole ainoa sana, jonka Törötiina taitaa. Sanavarasto laajenee päivittäin huimaavasti; äiti, isi, vettä, ettää (=lisää), aitoo (maito), kukkuu, kaakkuu (=kiikkuu), mum (mummi), ukki, kau/kauko (kaukosäädin), Iija (Iida), kuukku (kurkku), aakaan (jalkaan), mapa/papa (napa), anna, laita, ei oo, vaippa, potta, pissa. Ihanaa on kyllä seurata miten papukaija toistelee omia sanojaan ja myös apinoi meitä vanhempia...

Touhua muutenkin riittää todella paljon ja matka taittuu juosten paikasta toiseen. Tänä aamuna piirrettiin viivoja isänpäiväkorttiin ja sitten neiti jo isi, isi- hokemaa toistellen kiipesi yläkertaan herättäämään isin. Suukkoja tältä pieneltä ihmiseltä saa vaikka kuinka ja paljon, sekä ihania tiukkoja rutistuksia.

 Neiti sai myös tänä aamuna uuden nimen isiltä: "huuliharppukostaja", kun hän oppi soittamaan Anna-kummin antamalla huuliharpulla. Voi sitä onnellista ilmettä kun itse sai äänen aikaan huuliharpusta..

rentouttavaa illanviettoa kera ihanien ystävien

Terapeuttiseen illan viettoon tarvitaan: rakkaita ystäviä <3, suuri määrä oikein maukasta ruokaa/herkkuja, jotain mukavaa toimintaa, saunomista ja naurua! Näistä koostui meidän ihana lauantai-iltamme.

Päivän aloitin kotona Törötiinan seurassa mutta päiväunten koittaessa hiivini ystävän kanssa kaupungille humputtelemaan (kävi ystävän kukkarolle kalliimmaksi kuin minun; kotiin kannoin 15 euron farkut). Sitten kotona viettämään laatuaikaa taas touhukkaan Törötiinan kanssa ja vaille neljä pikainen pakkailu ja kuskin rooliin hyppääminen.

Auliisti olin luvannut toimia kuskina mennen tullen, joten eikun tytöt kyytiin ja kaupan kautta illanviettoon. Pitkin viikkoa oltiin sähköpostilla suunniteltu menua ja herkullinenhan siitä sitten tulikin... Halloween tulossa, joten sekin siellä täällä pilkahteli...

Tällainen näky meitä odotti kun saavuttiin tapahtumapaikalle ;)

Pöytä notkuu herkkuja... NAMSK!

Alkuun vaihdettiin kuulumisia ja sitten aloitettiin kokkailut. Herkulliset lihapullat, maittavat tomaatti-mozzarella-basilika-leipäset, rapsakka kreikkalainen salaatti ja tietysti Sangria valmistuivat kuin huomaamatta.  

Tulipahan testattua tuollanenkin rajauksen jatko...

Toiminta osiona tällä kertaa itsensa hemmottelu. Nyssäkät auki ja eikun meikkaamaan; aiheena kokeile jotain mitä et ole ennen kokeillut.





Voi sitä naurua ja ihmetystä kun ähellettiin meikkejä naamaan. Valmiista naamoista muutama perinteinen ryhmäkuva ja sitten syömään... eihän siinä meikkaamisessa hurahtanutkaan kuin pari tuntia, joten nälkä alkoi olla yhdellä jos toisella....

Ja miehän kun siis en osaa meikata...

Maha täynnä on aina ihanaa (ja fiksua) mennä saunaan, joten tuumasta toimeen. Siellä saivat kyytiä parituntisen äherryksen tulokset kun testailtiin erilaisia puhdistustuotteita, naamioita jne...








Saunanraikkaina sitten olikin hetkinen aikaa ährätä kynsilakkojen parissa. Talon isäntä oli komennettu lakkojen ja kynsitarrojen ostoon, joten oli hyvä lakkailla varpaankynnet näyttäviksi. Kaikilla ei ihan vielä kynsiin asti tarrat ehtineet ;) ja osalla jopa sormien kynnet sai kauniin värin.

Mikähän mahtoi olla lakoissa se suosikkiväri?!

Jälkiruokana ihanaa suklaista kakkua ja porkkanakakkumuffinsseja, teetä ja sympatiaa sekä tietysti namuja. Henkeviä keskusteluita ja kevyttä naureskelua. Kellonaikaa kun alettiin ihmettelemään niin eipä se ollut ihme, jos jollakulla hieman jo silmät painoivat, elettiinhän jo liki puoltayötä.

Juuri lähdön hetkellä päätettiin vielä kaivella vähän kangaspusseja ja tilailla ihania pipoja seurueen pipomestarilta ;) tulossa hyviä ja lämpimiä pipoja.

Parhaimmat naurut saatiin kun selviteltiin illan maksukuvioita. Lopputuloksena oli että kauppalaskun maksanut sai käteensä lounassetelin ja 5 €.... mateemaattisia taitoja ei siis meiltä löytynyt eikä tainnu mennä ihan niinkuin piti mutta ensi kerralla sitten jonkun toisen pussista ;)

Sitten väsyneet leidit kotia kohti. Kun lopulta kaarsin omaan parkkiruutuun, marssin sisään ja hampaidenpesun kautta unille, ei paljon tarvinnut unen tuloa kysellä. Hymy huulilla nukahdin ja mietin että on miulla vaan huikeita ystäviä. Pian uusiksi, eikö vaan?!

mikä tekee syksyn?

Miulle syksy on pimeitä iltoja, kynttilän valoa, kirpeitä syyssäitä, lämmintä vaatetta ja VILLASUKAT! Syksyllä saa nauttia luonnon ihanasta väriloistosta, kylmästä tuulesta ja sateesta. Syksyn tulon tietää siitä että lapsuudenkotiin mennessä siellä tuoksuu sienille (ennen se oli: hyi, sieniä. tätä nykyä: nam, sieniä). Myös ulkona tuoksuu erilaiselle kuin kesällä.

Serkun hurjat leikit ihmetyttää...

Syksyn tuloa on ollut tänä vuonna erilaista seurata kun siitä on ollut nauttimassa myös Törötiina. Uudet asiat ihmetyttävät pientä ihmistä kovasti ja jotenkin sitä itsekin osaa erilailla asennoitua syksyyn. Törötti vietti männä viikonloppuna aikaa mummolassa serkkupoikien kanssa ja varsinkin pienemmän kanssa löytyi yhteinen sävel. Kauniina syyspäivänä komennettiin ulos ukki kahden naperon kanssa ja hauskaa heillä näytti olevan.

Pihalla oli liukumäki, joka on Törötiinan suosikki.

On ihanaa asua täällä, missä voi nauttia neljästä erilaisesta vuodenajasta. Kesän lämpö vaihtuu syksyllä kauniisiin väreihin, kirpeisiin ja sateisiin syyspäiviin. Ja pikkuhiljaa talvi alkaa tehdä tuloaan ja maahan sataa ensimmäinen valkoinen peite (sitä odotellessa). Ja toisaalta keväällä on ihanaa seurata kun luonto alkaa heräilemään ja nousta uuteen kukoistukseen kesää kohti mentäessä. Niin, mie en ainakaan pysty määrittelemään että mikä olisi vuodenajoista se parhain. Kaikki ne on miusta parhaita.

Raikkaita syyspäiviä ja nauttikaa syksystä täysin siemauksin, kohta se talvi jo tulla jollottaa ;)

Reissuilla reippahilla

On tullut viime aikoina reissattua ja muutenkin elämä vienyt mennessään niin ei ole paljon ehtinyt kirjuuttelemaan. Nyt kuitenkin uudella innolla taas ja isolla kuvalastilla varustettuna. 

Meillä oli lokakuun alussa ihania ja odotettuja vieraita kun Törötiinan kummitäti vieraili täällä viikon verran.  

Mukana matkassa oli myös kummin "avaruuskani", jota Törötiina alkuun pelkäsi mutta loppuviikosta kaverukset jo taistelivat samasta autosta.

Sittenpä lähdettiin jo itse reissun päälle. Kohteina meillä kummitukset Jyväskylässä ja Tampereella. Autoilu on sitten ihanaa, varsinkin kun matkaseurana on hyväntuulinen supermatkustaja Törötiina ;) Matkat taittuivat siis mukavasti. Ensin Jkylään stopattiin pariksi päiväksi. TöröT jaksoi remuta ja riehua ihan niinkuin kotonakin.  Ja välillä piti aina käydä hakemassa virtaa äipän sylistä...  Kiinnostavinta oli kuitenkin kurkistella ikkunasta ulos kummin ja avaruuskanin kanssa.

juoksen karkuun, ota kiinni.... hihiii...

ahaa, miniläppäri: sitä mie just tarviinkin..

jaahans, vai tollasta rasvaa ne mainostaa...

Tekniset laitteet kiinnostavat kovasti tätä pientä insinöörinalkua.

Lepotauko!

Vielä ennen Tampereelle siirtymistä ehdittiin onneksi käydä moikkamassa rakkaita ystäviä <3.

Tampereen valloitimme tiistaina ja tutusti edessä käynti länsinaapurista tulleessa jättikotikaupassa ;) sieltä kotiinviemisinä uusi työpöytä, jonka ääreen on hyvä istua surauttelemaan uusia luomuksia... (kankaitakin kun tuntuis olevan eikä ne tällä menolla kyllä lopukaan... nimim. taas kävin hypistelemässä...)

Tähän sen Husqvarnan pitäs mahtuu...

Ihanaa oli Tampereella vaan olla ja rentoutua hyvien ystävien ja ihanien pikkuneitosten seurassa. Ja reippaasti sitten vaan kotia kohti ajelemaan.

Jossain matkan varrella virkuttimilla olen saanut seuraavanlaisia tekeleitä aikaan.

Törötiinan villatakki, ihanalla mallilla (kiitos RuttuNuttu http://ruttu-nuttu.blogspot.com/2011/07/mooko-neule2-ja-ohjetta.html)

Ja itselle syntymässä samanmoinen, tosin ohjetta pitää soveltaa, joten voi kestää jonniin aikaa että päälleen saa vetää... no ne on tainneet kylmää talvea ennustaa eli eiköhän käyttöä tule ;)

Sellaista elämää tällä kertaa... katsotaan mitä tuleman pitää. Hasta luego!