Sisarusrakkautta!

Miulla on aivan huikea isoveli! Omat taistelumme ollaan silloin joskus pienenä käyty ja osumia on tullut puolin ja toisin ;) Kuitenkin tiesin aina (ja tiedän edelleen) että veljeeni voin luottaa kuin vuoreen.  400 km välimatka omalla tavallaan lujittaa meijän sidettä vaikkakin onhan se tympeetä kun ei voi nähdä niin usein kun haluaisi. Monenlaista ollaan koettu yhdessä ja erikseen: on lapsia, puolisoita, omia koteja; ja siinä ohessa ollaan kasvettu isoiksi.

"Kuule hei, joko me ollaan aikuisia?" Puolitoista vuotta sitten serkkuni rippijuhlissa, hänen ystävänsä suureen ääneen juttelivat että "No miltä nyt tuntuu H kun sie oot aikuinen?". Istuin sohvalla vieressä kuuntelemassa ja naurahdin neitokaisille olevani 25 vuotias, ammattiin valmistunut, naimisissa ja raskaana oleva ihminen enkä koe olevani aikuinen, joten teillä vissiin ihan hetken verran on vielä matkaa jälellä... Joten jos tähän päivään palataan niin koen olevani enemmän aikuinen kuin tuolloin puolitoista vuotta sitten, mutta en silti vielä lähimainhalmeinkaan aikuinen.



         




"Hei kuule, joko me ollaan aikuisia?"
 Niin se vaan koitti sekin päivä että Rakas veljeni täytti viime viikolla isoja numeroita 3 ja 0. No miullahan ei ollu rahallisia rahkeita osallistua lahjaan, joten tein sitä mitä osaan... Kuitenkin lahjan teemassa pysyen.

Oma aikansahan siinä meni kun ompelin paidan ja vielä koristelin sen, mutta vaikka ite sanonkin niin aika siisti siitä kyllä tuli. Nyt vain tahon nähdä sen kontrabasson livenä, kun jouduin netistä metsästämään kuvaa että sain lopputulemaksi tämän. Ei se raha vaan se R A K K A U S!

















Niin siitä aikuisuudesta vielä... Olin joskus pikkulikkana tiiraillut päikkärin ikkunasta isojen puolelle veljeäni etsien ja hänet nähtyäni olin huokaissut "tuolla on miun kultarakas veliveikkonen". Tämän lausahduksen allekirjoitan vahvasti edelleenkin. Eli ei me taideta olla aikuisia, en ainakaan mie, EN IKINÄ!

                                             kultarakas veliveikkonen, tää on siulle!

isät ja tyttäret ;)

 

Isien ja tyttärien välistä kemiaa ei voi kun ihmetellä, ainakin meidän perheessä. Näitä ihania hetkiä pääsin itse todistamaan ja toisaalta kokemaan tässä viimeisten parin kuukauden aikana.






Palataan ensin joulun aikaan, kun Törötiinan isi lomaili töistä pidemmän pätkän (osittain omasta tahdosta osin pakon sanelemana). Mukavaa vaihtelua tuli arkeen 2 1/2 viikon ajan kun ei oltukaan Törön kanssa päiviä kaksistaan. Oli ihanaa katsella kuinka sekä isä että tytär nauttivat toistensa seurasta.

Enkä voi kyllä kieltää etteikö miustakin ois ollu mukavaa
touhuta yhdessä koko perheellä.

 

                                                                                

 Kuvista voi nähdä ilon ja riemun.

Yhdessäoloa, naurua ja riemua, lisäksi vielä käytiin pitkästä aikaa perheen kesken reissussa; moikkaamassa Tampereella ihania ystäviä (Törön kummeja sekä heidän ihania tyttöjään, joista toinen on kummityttömme).

Matka oli pienelle pitkä varsinkin kun ensimmäistä kertaa elämässään kävi niin että päiväunet jäivät väliin... noh pyynikillä mäenlaskussa olikin sitten väsynyt pieni matkalainen.


Aikansa neiti nukkui ja sitten mäenlaskuun.

Näiden touhuneitien (ja sen yhden vähän isomman neidin) kanssa aika menikin hurahtaen.

Isit antoivat meille äideille vapaaillan, joka olikin ihanaa vaihtelua ;)








Vielä lähtösuukot kummitädille ja -sedälle ja sitten kotia kohti. Äiti sai rauhassa ajella kotiin kun isi viihdytti Törötiinaa ennen päiväruokaa ja aah! päiväunia. Ihana reissu!










Sitten takaisin otsikon aiheeseen isät ja tyttäret...

Toissa viikonloppuna sain itse sitten kokea isä-tytär-fiilistä, kun vein Törötiinan mummin hoiviin ja ukin nappasin matkaani remppahommiin. Kellarissa iskän kanssa nikkaroitiin projekteja: 1. Törön huoneeseen tulevien pöydän ja tuolien kunnostus; 2. sisustustikkaita meille makkariin (tulipa tuossa sellainen olo että ne ois saatava...). Kaiken kaikkiaan hauskaa oli. Iskä neuvoi ja minä tyttö hioin ohjeiden mukaan. On ihanaa olla isäni tytär (ja tietysti myös tasapuolisuuden nimissä myös äitini tytär)!  Tähän tulis kuva meistä mutta sellasta ei löydy miun arkistoista...(koska oon ite aina kameran takana).

Reipasta viikon aloitusta kaikille!

Fiilistellen joulua ja uutta vuotta

Niin se vaan syksy mennä vilahti ja oltiinkin joulussa. Kotiin ei juurikaan joulua laitettu, joten käytiin hakemassa jouluntuntua mummin luota. Pipareiden leivonnassa tärkeintä oli taikinansyönti. Toki ihan yritettiin oikeastikin leipoa...

Aattoa vietettiin mummolassa ja päivän ohjelmaan kuului joulusaunan, Lumiukon ja päiväunien lisäksi tietysti syömistä. Kaikki nauttivat pöydän herkullisista antimista, Törötiina varsinkin ;)

Kohokohta taisi kuitenkin olla lahjojen ilmestyminen joulukuusen juurelle.

Huomaa pohdiskeleva ilme, mitähän tuolla mahtaa olla?!

Ja neiti sanoi: AUTO!!

Mopo testiin ja sitten toisen ison paketin kimppuun...















Sieltähän se auto tulikin!

Ja näin sillä autolla ajetaan (yksi monista tyyleistä).

Touhukas tonttutyttö ukin hellässä huomassa ja kotona iltapuuhissaan.

Pieni Törötiina sai lämpimän pupuhatun joulupaketista, kyllä nyt kelpaakin pulkkailla.

Joulun välipäivinä käytiin myös toisessa mummolassa, jossa tuli käymään Joulupukkikin... neiti tosin katseli vähän aikaa ja totesti että "Ukki". Ja siinäpä se ;) turha on vissiin yrittää hälle uskotella, jotain muuta kuin onkaan. Kuviakin katsellessa Törö ilmoittaa: "Iita, mummi, ukki" ja hänhän siis osaa sanoa myös pukki, joten taitaa neiti tietää mitä puhuu.





Mummin kätköistä löytyi myös korkkaamaton Muumi kahviastiasto. Siitähän se riemu ratkesi ja neitokainen piti kahvikestejä isille ja ukille...

 Kahvikestit ja ehtoisa emäntä.

Uutta vuotta käytiin juhlistamassa ihanien ystävien kanssa ensin kahvittelemalla ja sitten lasten ilotulituksessa. Nämä kaksi kaverusta nauttivat toistensa seurasta suunnattomasti ja sitä ilottelua on ihanaa kyllä seurata. Raketit ei kumpaakaan tuntuneet järkyttävän.

Ja pitihän siellä vaihtaa se uudenvuoden suukkokin.













 Parhaat näkymät taisi olla isin olkapäiltä.

Loppuilta meni meillä Törötiinan kanssa pitkäaikaisen ystävän seurassa. Törö ja Laura-täti touhuili ihan omia juttujaan koko illan ja hyvin tuntui neidit keskenään viihtyvän.

Kuvaharvinaisuus,  yleensä ei allekirjoittanut meidän kameralla otetuissa kuvissa esiinny...

Näillä eväin mentiin 2011 loppun ja 2012 mitä tuoneekaan tullessaan...

Käsitöitä

Ompelukone lepää aina välillä että jaksaa taas kunnolla huristella, tosin nythän ystävänä huristelemassa on laina-/väliaikaissijoitettu Bernette 334D (kiitos tintti). Päätin asettaa itseni uudenvuoden lupauksena kankaanostokieltoon, sillä kaapeista pursuaa ompelemattomia kankaita (tästä suuri kiitos kuuluu ihastuttaville tädeilleni, joiden ompeluinnostuksen olen ilmeisestikin onnistunut imaisemaan itseeni. heillä siis kaappien siivouksessa löytyi ihastuttavia, joskin ehkä retroksi luokiteltavia, kankaita läjäpäin...). Lisäksi on tehty liian helpoksi tuo netistä ostaminen, vaatii huimasti itsekuria että malttaa olla käymättä kurkkimassa mitä ihanuuksia nettipuodeissa on, jottei tule paha mieli kun ei voi tilata. Omia ehdottomia suosikkeja ovat Sampsukka, Royal-tuote, Ikasyr. Jokaisesta löytyy aina jotain ihanaa (veloureita, trikoita, merinovillaa...). Ja kaiken lisäksi Eurokangas ja lähikangaskauppa kangasliike Artex, antavat kyllä myös oman tarjontansa aina ihastuttaa. Varsinkin Nanson kilotrikoot jälkimmäisessä ;). Nyt tässä sitten odotellaan ideoita, inspiraatiota sekä aikaa että ehtisi toteuttaa kaikki ideat.

Kuvista löytyy nyt yhtä sun toista valmistunutta, lisäksi oli paljon muutakin mutta kaikesta ei aina ehdi ottaa kuvaa... joten kunhan niitä joskus saan niin liitän ne valikoimaan ;)

Tässä valloittava kummipoikani Royal-tuote:en työmaa-velourista tehdyissä upouusissa pöksyissä. Räikeä kangas mutta siltikin niin ihana, vielä kun höystin lahkeissa kirkkaan keltaisella resorilla, vyötärölle meni hillitympi tummanruskea.


Samaisesta kankaasta pikkumies sai myös pipon, jota kuvassa kuitenkin esittelee Törötiina (vissiin on serkkupojan piposta jonniin verran kiinnostunut kun sitä kotona yritti koko ajan sovitella...).






Pipojan on tullutkin tehtailtua ihan roppakaupalla. Ennen joulua lähti viisi erilaista yksilöä Järvenpäänhän kiitokseksi monesta suuresta vaatekassista. Ja pitihän näille alkaneille talvikeleille rakennella lämmikettä päähän yhdelle ja toiselle. Tampereen suuntaan lähti lähes kaikki pipot.

 

Tähän vaaleanpunaiseen kääntömalliin applikoin koristukseksi harmaan veloursydämen ja toiselle puolelle herkän valkoisen perhosen. Yllättävän hyvinhän se meni, vaikka itse sanonkin.

Ompelijan innokas pikkumalli testailee pipoja ihan ilman sanomistakin joten kuvien ottaminen on helppoa ;) Pipo,pipo... näin Törötiina totesi myös tästä Maria-tädin piposta, joka on ihanan pehmoista pörrökarvaa (ei mitään hajua kankaan nimestä tai materiaalista) ja kääntöpuolella tummanvihreä trikoo.

Samaista trikoota pääsi myös rakkaan isoveljeni pipon toiselle puolelle, kun se "päällipuoli" sai ylleen reippaan Ottobreen raitatrikoon. Musta-vihreänä tilattu pipo perheen nuorelle miehelle sai päälleen mustan kuoren ja sisus samaa raitaa.

Nämä vihreät pipot kuin myös työmaavelour vaatteet saivat myös kudotut merkit, joko Itsetehty tai Made with love -tekstein.

Nämä kauniit kassit saivat kotinsa myöskin Tampereelta. Ihanat neidot ansaitsevat arvoisensa laukut. Laukut tehty Prismasta ostetuista kangasserveteistä. Sinänsä hauska idea ja helppo oli myös toteuttaa. Aika tarkalleen sai käytettyä koko servetin. Lisäksi kirjailin ompelukoneella tikkaamalla neitosten nimet laukkuihin, jottei kassit mene sekaisin.
























Tietysti piti saada omaankin päähän itsetehty pipo. No siihenhän oli hyvä testailla niitä applikointitaitoja... Tästä se taito karttuu ja toivottavasti kankaatkin kaapissa hupenee. Tiedoksi sitten että meiltä voi odottaa lahjaksi tästedes itsetehtyjä tuotteita...










Tässä nähtyjen lisäksi viimeisen kuukauden saldoon kuuluu autotrikoosta tehty pitkähihainen paita (tummansinisin raglan hihoin), ihanasta Nanson "sydänpuu"trikoosta tehty paita ja trikoot, violetit velourtrikoot sekä kolme ihanaa pipoa Sampsukan  Pupumetsävelourista. Virkkuukoukkukin ehti virkuttamaan ennen joulua ja uuteen kotiin pääsi koreja ja tietysti lippispipo.

Tuolla alakerrassa polttelee uuden Ottobre-lehden kaava-arkit ja ihanuuksia vilistää päässä vaikka kuinka ja monta... niitä odotellessa ;)